maanantai 25. helmikuuta 2013

Kallio ei pettänyt

Tänään 24. helmikuuta oli Viron itsenäisyyspäivä, joskin vakavamielisimmät aloittivat sen viettämisen jo eilen 23. helmikuuta, Pärnussa annetun ensimmäisen julistuksen vuosipäivänä. Tallinnassa itsenäisyys ehdittiin julistaa vasta seuraavana päivänä.

Kalevankadun Villissä Wäinössä konsertoivat etelänaapurimme itsenäisyyden kunniaksi Untsakad, joten tokihan sinne piti mennä. Öö pime soitettiin jo kolmantena kappaleena. Suomalaisiakin folkklassikoita soitettiin, kuten Eldankajärven jää ja Njet Molotov. Tupa oli tupaten täysi, arviolta puolet asiakaskunnasta Helsingissä asuvia virolaisia ja toinen puoli suomalaisia Viron ystäviä.

Ostin 25 eurolla Untsakaiden neljä levyä, joita kelpaa nyt sitten kuunnella Kabulissa aina silloin, kun sähkövirta riittää mankkani pyörittämiseen. Sinne mukaan siirtämässäni suppeassa musiikkikokoelmassa, joka tuli valikoiduksi kiireessä satunnaisotoksella, oli entuudestaan mukana Kuldse Trion juomalauluja ja Tõnis Mäen Koit.

Tapasin myöhään illalla Teatterissa kuvankauniin nuoren yrittäjättären, jolta ei puutu uskallusta, sillä on lähtenyt mukaan Irakin rakennusbisnekseen. Tänä aamuna kävin erittäin nuorella iällä kustantajaksi ryhtyneen kaverin kanssa brunssilla ja blineillä Kappelissa.

Päivällä pyörin Kruununhaassa etsimässä turhaan auki olevaa kahvilaa, sitten kahvilla ja oluella pettämättömässä Kalliossa, jossa myös harjoitin kirjastoni lainaamotoimintaa, tällä kertaa Libanon-aiheista. Illalla osallistuin yhtiökumppanini illallisille sekä pääsin ensi kertaa näkemään perustamansa pienen toimiston. Ajatella, että noista vaatimattomista tiloista alkaa jälleen yksi maailmanvalloitus. Taisimme myös puhua pitkällisesti Shakespearen tuotannosta ja tarinoidensa alkuperistä. Yö oli palatessani pimeä.

Ei kommentteja: