tiistai 28. heinäkuuta 2009

Merimetsoista ja muista vesilinnuista

Suomessa kauhistellaan sitä, että merimetso on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana viimein palannut takaisin Itämeren pesimälinnustoon. Ja kun paluumuutto kerran alkoi, se onkin tapahtunut voimalla, onhan merimetso yhdyskuntalintu. Heti alkavat kansalaiset kirjelmöidä tuohtuneina yleisönosastoille ja mennä veneillä merimetsojen pesimäluodoille pesiä tuhoamaan. Merimetsot kuulemma syövät kaikki kalat, tuhoavat kalaverkotkin (miten?) ja näyttävät lisäksi rumilta. Pesimäluodoilla ne paskovat kallioita valkoisiksi - sitä tosin pääsevät näkemään vain ne harvat, jotka varta vasten menevät veneillä pesimäluodoille, merimetsot kun eivät asetu pesimään kesämökkien pihapuille eivätkä uimarannoille.

Joidenkin amatööriasiantuntijoiden mukaan merimetsot eivät muka kuulu Suomen luontoon, koska kului pitkä aika, jolloin niitä näki täällä vain läpimuuttajina, matkalla Jäämeren rannoille. Todellisuudessa merimetsot pesivät aikoinaan kaikkialla Euroopassa, sekä merenrannikoilla että sisävesistöissä. Sitten ihmiset tuhosivat lajin lähes tyystin keräämällä kaikki munat helposti näkyvistä yhdyskunnista. Itämeren alkuperäinen merimetson alalaji oli Jäämerelle nykyisin karkotettu nimirotu carbo, joka Suomessa esiintyy lähinnä läpimuuttajana.

Kun asenteet vähitellen muuttuivat, alkoi merimetso runsastua jälleen, mutta tällä kertaa erityisesti Euroopan sisävesistöissä, jossa runsastui lajin euraasialainen sisävesien alalaji sinensis. Merimetsot hyötyivät ihmisen aiheuttamasta vesien rehevöitymisestä, sillä ne käyttävät ravinnokseen pääasiassa niin kutsuttuja roskakaloja. Vähitellen sinensis alkoi levitä myös Itämerelle, joka rehevöidyttyään on muuttunut yhä enemmän eurooppalaisen sisäveden kaltaiseksi. Yli 70 % merimetson ravinnosta Suomen aluevesillä koostuu kivinilkasta, joka on ihmiselle hyödytön pikkukala. Merimetsot verottavat myös paisuneita särkikantoja. Sen sijaan lohille, turskille ja muille arvokaloille ne eivät muodosta uhkaa.

Suomessa kirjelmöidään säännöllisesti yleisönosastoille myös kyhmyjoutsenia ja valkoposkihanhia vastaan, ikään kuin nämä komeat linnut muodostaisivat eksistentiaalisen uhan uimarantailijoille ja rantakallioilla kaljottelijoille. Kansa tuntuu nykyisin olevan hysteerinen erityisesti valkoposkihanhista, ikään kuin kyseessä olisi jokin vaarallinenkin peto. Toisaalta, kansa pelkää nykyään kaikenlaista, koska vappuna iltapäivälehtien otsikoissa kirkui: "Kanit riehuvat jo hautausmaillakin." Mihin ihmiset oikein voivat enää mennä piknikille, kun rannat ovat valkoposkihanhien vallassa ja muut viheralueet kanien temmellyskenttää? Ai niin, sekin muistetaan aina kuuluttaa, että valkoposkihanhet ja kyhmyjoutsenet eivät muka kuulu Suomen luontoon.

No, asia on niin, että yhtä hyvin voisi väittää, että kansallislintumme laulujoutsen ei kuulu Suomen luontoon. Sekin nimittäin hävitettiin jo kertaalleen sukupuuton partaalle, kunnes sen julistaminen kansallislinnuksi ja rauhoittaminen sai sen vähitellen leviämään Lapin ja Siperian suojapaikoistaan käsin takaisin lähes koko Suomeen.

Kyhmyjoutsen kuului vielä historiallisella ajalla koko pohjoisen pallonpuoliskon lauhkean vyöhykkeen peruslinnustoon ja oli yleinen Euroopassa, nimenomaan lauhkealla vyöhykkeellä, joka nyt ilmastonmuutoksen myötä leviää Suomessa pohjoista kohti. Laulujoutsen oli perinteisesti arktisten soiden, havumetsävyöhykkeen lampien ja eteläisen tundran laji ja kaikkein kaukaisimmalla Jäämeren tundralla viihtyi pikkujoutsen.

Kyhmyjoutsen on kuulunut Itämeren linnustoon: sen luita on löytynyt runsaasti mm. viikinkihaudoista. Uusimmassa Linnut-lehdessä on vihdoin myös kumottu myytti, että Suomen kyhmyjoutsenet olisivat istutuskantaa. Näin ei ole. Kyse on kyhmyjoutsenen paluumuutosta alueille, joilta se kerran metsästettiin ja syötiin pois.

Entä sitten valkoposkihanhi? Olemme tottuneet ajattelemaan, että valkoposkihanhet pesivät kaukana Jäämeren tundralla, Huippuvuorilla ja Novaja Zemljalla. Suomen poikki ne läpimuuttavat sankoin joukoin kahdesti vuodessa. Nyt sitten, kun tämä viehättävä ja kaunis pieni hanhi on alkanut yleistyä Suomenlahdella, kansalaiset ovat joukolla vaatimassa sen hävittämistä.

Kansalaisille tiedoksi: olette itse houkutelleet valkoposkihanhen palaamaan Itämeren rannoille luomalla suuria määriä tuoretta pohjoista tundraa muistuttavia lyhyeksi leikattuja pihanurmikoita. Ensin niillä levähdettiin. Sitten valkoposkihanhet alkoivat jäädä Itämerelle ja Suomenlahdelle myös pesimään. Nyt lajista on tullut osa etelärannikon luontoa.

Luulenpa, että valkoposkihanhi on kyhmyjoutsenen ja merimetson tavoin paluumuuttaja, sillä Egyptissä sekä se että nykyisin vain Siperiassa pesivä punakaulahanhi olivat talvehtijoita vielä faaraoiden aikaan. Valkoposkihanhien on täytynyt joskus olla yleisiä Itämeren rannikoilla eri historiallisten kausien aikana. Miksi lentää eristyneille Jäämeren saarille asti pesimään? Se on tietysti johtunut siitä, että Itämeren alueelta valkoposkihanhet joskus jo kauan sitten metsästettiin ja syötiin pois. Niidenkin munat todennäköisesti kerättiin pesistä.

Sitäpaitsi valkoposkihanhista ei ole mitään haittaa kellekään. Ne ovat rauhallisia lintuja ja niin pieniä, etteivät kykene edes kyhmyjoutsenen kaltaiseen pelotteluun. Niiden poikueet ovat kivoja katsella. Totta kyllä, ne paskovat vihreille nurmille ja golfkentille, mutta sitenhän tulevat nurmet laidunnetuiksi ja lannoitetuiksi. Jos ette halua valkoposkihanhia pihallenne, niin antakaa ruohikon kasvaa vaikkapa ruohokasvien muodostamaksi kukkakedoksi, jollaiset ovat Suomesta katoamassa maatalouden muutosten myötä. Ulkoluodoilla valkoposket tuskin ketään häiritsevät. Ja eivätköhän Töölönlahden pullasorsat ja Kauppatorin lokit pasko edelleenkin paljon hanhia enemmän tavaraa julkisille paikoille. Puhumattakaan kansalaisten kaikkialla vapaina riehuvista koirista ja kissoista, joita kyllä jaksetaan yleisönosastoillakin hyysätä.

Jos muuten puistojen puiden annettaisiin kasvaa kunnon puiksi eikä kaadettaisi heti nuorukaisina kuten valtaosa Suomen puista, niin lehtopöllöt ja kanahaukat voisivat viihtyä esikaupungeissa ja pitäisivät kyllä huolen kaneista, verottaen samalla myös puluja ja variksia.

Ei kommentteja: