Voisi ajatella, että asiani ovat nyt todella huonosti. Olen kuumeessa ja ärhäkässä flunssassa. On kylmää, pimeää, sohjoista ja hiljaista. Istun vankilassa. Kyllä, luitte aivan oikein: vankilassa. En tosin istu posessa lusimassa kakkua, vaan jos olisin terve, voisin kävellä milloin vain ulos hyytävään viimaan, joka Katajanokan yli aina talvisin pyyhkii. Maaliskuun puoliväli ei näytä vielä tuoneen Suomeen kevään vihjettäkään. Lontoossa oli kuulemma kylmempää kuin aiempina vuosina samaan aikaan, mutta se tuntuu nyt jo kesältä. Ja entinen Katajanokan vankila on nykyisin hotelli.
Ajatukset harhailevat enkä oikein kunnolla pysy valvetilassa, vaan vaellan jossain toden ja hämyn rajamailla. En tosin vaella lainkaan, sillä kun hetken tunsin itseni kävelykykyiseksi ja kuumeeni laskeneeksi ja olin aikeissa kävellä lähimpään kioskiin ostamaan jotain syötävää tai siihen pizzeriaan, jonka muistan sijaitsevan nelosratikan kääntöpaikassa Katajanokan kärkiosissa, vilkaisu ulos riitti vakuuttamaan, että sellainen seikkailu kostautuisi varmasti niin, että entistä varmemmin en olisi kykenevä huomenna jaloilleni. Maanantaina sen virheen jo tein ja sinnittelin seminaarissa neljän yli iltapäivään, mutta seurauksena oli, että tänään missasin sen vuoksi kokonaista neljä ministeriä ja yhden presidentin sekä suuren määrän suomalaisia kulttuurivaikuttajia. Häpeä. Puhumattakaan ystävistä ja sukulaisista, jotka ovat yrittäneet tavoittaa tietäen, että olen viikon ajan Suomen kamaralla.
Niitä harvoja asioita, joita voi sairaana tehdä, on lukeminen. Ikävä kyllä vain houraileva mieleni ei nyt oikein kykene keskittymään Lontoosta tuomaani laukulliseen kirjoja. Niinpä olen tehnyt sitä toista asiaa, joka on ollut mahdollista vuoteesta käsin teekupin äärestä: ladannut Etiopiassa ottamiani luontokuvia valokuvablogiini. Katsokaapa siis: valokuvablogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti