tiistai 20. tammikuuta 2009

Gambella

Lensin perjantaina Etiopian ehkä syrjäisimpään osavaltioon Gambellaan, joka rajautuu Etelä-Sudaniin. Palasin hengissä sunnuntai-illaksi. Matkakohteena Gambella oli yllättävän miellyttävä: siellä oli lämmintä, päälle kolmekymmentä astetta, mikä oli mukavaa Addis Abebassa palelemisen jälkeen. Säät olivat erinomaiset. Ihmiset olivat pidättyväisiä ja ystävällisiä: kukaan ei kerjännyt ja kaikkinainen häiritseminen oli minimaalista.

Gambellan alueen alkuperäisväestö koostuu pääosin kahdesta kansasta, nuereista ja anuakeista. Näiden lisäksi kaupunkiin on siirretty tai siirtynyt ylämailta tigrejä ja amharoita. Etiopian kommunistisen Derg-juntan aikana Gambellan alueelle, silloiseen Illubaborin lääniin, siirrettiin Itä-Tigren kuivuusalueilta väestöä, jolle annettiin alkuperäiskansojen maita, ja jotka saivat raivata silmäänkantamattomiin ulottuvia entisiä metsäalueita puuvillapelloiksi. Kommunistihallinto myös patosi aiemmin navigointikelpoisen Barojoen, luoden suuren tekojärven puuvillapeltojen kastelemiseksi.

Vaikka Gambellassa on toki myös ortodokseja ja muslimeja, näkyvimpänä uskontokuntana olivat evankeliset kristityt. Ortodoksien valmistautuessa etiopialaiseen loppiaiseen eli timkatiin, jota on vietetty sunnuntaista tiistaihin suurin kulkuein ja ristisaatoin, Gambellan evankeliset protestantit järjestivät massiivisen kaksipäiväisen herätysjuhlan telttoineen ja ulkomaisine saarnaajavieraineen. Pikkubussit kiertelivät kaupungilla levittämässä sanaa megafoneista ja pysähtyivät tervehtimään sanoin: "Jeesus on herramme!" Tähän vastasimme "totisesti onkin". Ihmisten uskonnollisuutta luonnehti baptisteille ominainen iloisuus ja rehellisyys. Virsiä ja saarnoja kuunneltiin kylissä kiinalaisista transistoriradioista.

Alueella oli huutava pula kuljetuskalustosta. Kaupunki on vasta hiljattain saanut kiinalaisia kolmipyöräisiä riksoja, jotka eivät kuitenkaan voi lähteä pois kaupungista, joka on vasta hiljan saanut myös asfaltoituja teitä. Suurimmassa osassa osavaltiota tiet ovat huonokuntoisia ja suuren osan vuodesta ajokelvottomia. Kylissä oli kaikkialla suuria ihmisjoukkoja kerjäämässä kyytiä mihin tahansa kulkuvälineeseen ja monet olivat odottaneet koko päivän tavarakuormineen päästäkseen kaupunkiin. Olimme onnistuneet vuokraamaan käyttöömme pikkubussin, jonka kuljettaja osoittautui myöhemmin vain 15-vuotiaaksi. Gambellan alueella ei tunneta myöskään viemäröintiä tai vessoja, minkä vuoksi asutuskeskusten laidat ovat yhtä suurta julkista käymälää. Sähköt katkesivat pimeän ajaksi.

Avustusjärjestöjenkin kartoilla Gambella on kaukana ja syrjäinen. Humanitäärinen ja kirkollistaustainen järjestö nimeltä "Samarialainen lompakko" jakelee kyliin ruokaa ja muuta apua. UNHCR avustaa alueelle Etelä-Sudanin konfliktin aikana tulvineita pakolaisia, joista tosin suurin osa on nyttemmin palannut tai ajettu takaisin Sudaniin. Koska Gambellan etniset ryhmät ovat samoja kuin Etelä-Sudanissa, suuri osa väestöstä sympatisoi Etelä-Sudanin kristittyjä separatisteja, vaikkei välttämättä pitänytkään SPLA:n sissitoiminnasta ja sen ulottumisesta Gambellan puolelle, mistä oli myös gambellalaisille koitunut paljon ongelmia.

Aina eivät Gambellan asiat ole olleet yhtä surkeasti kuin viimeisten vuosikymmenten ajan. Keisariajalla Gambella vuokrattiin brittien kauppa-asemaksi ja siitä kehittyi vilkas ja vauras kahvikaupan keskus. Barojokea pitkin pystyi navigoimaan Niiliä myöten Khartumiin ja edelleen aina Alexandriaan saakka. Menneestä ajasta muistuttavat yhä kaupungissa aiemmin asuneiden kreikkalaisen ja armenialaisen siirtokunnan sekä muiden kahvikauppiaiden huvilat. Sittemmin Gambella on lähinnä kuihtunut, koska jokilaivaliikenne lakkasi ja Etelä-Sudanin konflikti heijastui kielteisesti Gambellaan.

Gambellan kansallispuisto ennen niin laajoine ja korvaamattomine kosteikkoineen osoittautui pääasiassa fiktioksi. Nyt suurin osa kosteikoista on tuhottu eikä kansallispuistoa käytännössä ole. Vielä 80-luvulla Gambellassa on ollut merkittäviä ja ainutlaatuisia guineo-sudanilaiseen vyöhykkeeseen kuuluvia metsiä, jopa sademetsiä, mutta käydessämme useilla oletetuilla paikoilla totesimme, että metsät oli tuhottu. Alueelta, jossa oli ennen ollut sademetsää, löysimme kaksitoista vuotta vanhoja istutusmetsiä, joissa oli käytetty vierasperäistä puulajia.

Vaikka varsinaiset metsät on pääosin tuhottu, Gambellassa on silti säilynyt etiopialaisittain poikkeuksellisen tiheä puukanta, johtuen lähinnä suhteellisen matalasta väen ja karjan tiheydestä. Suurin osa alueen maastosta onkin puusavannia, jotain ruohosavannin ja metsän väliltä. Vaikka pääosa alueella ennen tavatuista suurista afrikkalaisista villinisäkkäistä on hävitetty, joitain antilooppeja, melko runsaasti apinoita ja erittäin runsaat lintukannat ovat yhä tallella. Gambellan linnusto on harvinaisen runsasta ja erityistä siinä on tietysti, että siellä on aivan eri lajisto kuin suurimmassa osassa muuta Etiopiaa, sillä Gambella kuuluu ilmastollisesti ja kasvillisuudeltaan Länsi-Afrikasta Etelä-Sudaniin ulottuvaan luontovyöhykkeeseen.

Suurin osa Gambellan alueen ruohostomaista ja puusavanneista poltettaan kuivan kauden alkajaisiksi, jotta karja pääsisi jopa kolmimetriseksi kasvavan heinikon alta käsiksi tuoreeseen versovaan ruohoon. Oli suuri mysteeri, kuinka nämä palot eivät tuhoa kaikkea puustoa ja kuinka ne saadaan sammumaan "itsestään".

Gambellasta varoitetaan yleensä pahana malaria-alueena, mutta satuimme sinne ilmeisesti hyvään aikaan, sillä hyttysiä oli varsin vähän. Emme saaneet vatsatautejakaan, vaikka söimme Abobon kylässä ainoaa saatavilla olevaa ruokalajia - tilapiaa sormin.

Ei kommentteja: