Marraskuu lähenee loppuaan, mutta Etiopiassa sää paranee. Abessinian ylängöilläkään ei ole enää satanut vähään aikaan. Öisin ja aamuisin on tietysti yhä kylmä, mutta päivällä Addiksen sää muistuttaa Suomen kesää. Sen kuumemmaksi ei se täällä yli kahden kilometrin korkeudessa muutukaan.
Jo kolmanteen otteeseen saman kuun sisällä kävin Bishoftun eli Debre Zeitin alueella, tällä kertaa työmatkalla Kuriftun lomapaikassa, jossa järjestetään myös paljon seminaareja ja vastaavaa. Kuriftu on pieni pyöreä kraatterijärvi, jonka linnusto ei ole yhtä monipuolista kuin läheisillä matalammilla kosteikkojärvillä, kuten Tšalaklakajärvi ja pikkuflamingojen suosiossa oleva läheinen suolajärvi. Tästä huolimatta pienellä Kuriftujärvelläkin näkee kalansyöjälintuja, jotka saalistavat järveen istutettua tilapiaa: afrikanmerimetsoja, hietatiiroja, kiljumerikotkia ja kalasääksiä. Rantamilla liikuskelivat harmaahaikara ja vasarapäähaikara.
Kraatterijärven rannalla on pieni lomakeidas kylpyläfasiliteetteineen, jossa vallitsee hiljainen ja rauhallinen afrikkalainen kitshitunnelma: jopa musiikkina rantaravintolassa soitettiin tunnussävelmää elokuvasta "Minun Afrikkani". Rakennukset on tehty siten, että ne näyttävät hieman perinteisiltä afrikkalaismajoilta heinäkattoineen ja ravintolan seinillä on antiloopinsarvia. Heti paikan ulkopuolella viljelijät puivat perinteisin menetelmin ja härkiä käyttäen teffiä - paikallista viljaa, josta kaikkien etiopialaisten ruokalajien peruselementti indžera-leipä valmistetaan.
Saatuani auki suurimman osan Damaskoksessa laatikoihin pakatusta kirjastostani olen pystynyt viimein analysoimaan tähän asti ottamani lukuisat valokuvat ja tunnistaa niissä esiintyvät lintulajit. Tällä tavoin Etiopian lajilistani on nyt yltänyt 335 lajiin ja Etiopiasta on siten tullut maa, jossa olen nähnyt tähän mennessä eniten lintulajeja, ohittaen aiemmin kärkisijaa pitäneen Australian jo yhdeksällä lajilla. Viimeiset kaksi lisäystä edustavat palearktisia talvehtijoita: kalasääksi ja tiltaltti.
Jo kolmanteen otteeseen saman kuun sisällä kävin Bishoftun eli Debre Zeitin alueella, tällä kertaa työmatkalla Kuriftun lomapaikassa, jossa järjestetään myös paljon seminaareja ja vastaavaa. Kuriftu on pieni pyöreä kraatterijärvi, jonka linnusto ei ole yhtä monipuolista kuin läheisillä matalammilla kosteikkojärvillä, kuten Tšalaklakajärvi ja pikkuflamingojen suosiossa oleva läheinen suolajärvi. Tästä huolimatta pienellä Kuriftujärvelläkin näkee kalansyöjälintuja, jotka saalistavat järveen istutettua tilapiaa: afrikanmerimetsoja, hietatiiroja, kiljumerikotkia ja kalasääksiä. Rantamilla liikuskelivat harmaahaikara ja vasarapäähaikara.
Kraatterijärven rannalla on pieni lomakeidas kylpyläfasiliteetteineen, jossa vallitsee hiljainen ja rauhallinen afrikkalainen kitshitunnelma: jopa musiikkina rantaravintolassa soitettiin tunnussävelmää elokuvasta "Minun Afrikkani". Rakennukset on tehty siten, että ne näyttävät hieman perinteisiltä afrikkalaismajoilta heinäkattoineen ja ravintolan seinillä on antiloopinsarvia. Heti paikan ulkopuolella viljelijät puivat perinteisin menetelmin ja härkiä käyttäen teffiä - paikallista viljaa, josta kaikkien etiopialaisten ruokalajien peruselementti indžera-leipä valmistetaan.
Saatuani auki suurimman osan Damaskoksessa laatikoihin pakatusta kirjastostani olen pystynyt viimein analysoimaan tähän asti ottamani lukuisat valokuvat ja tunnistaa niissä esiintyvät lintulajit. Tällä tavoin Etiopian lajilistani on nyt yltänyt 335 lajiin ja Etiopiasta on siten tullut maa, jossa olen nähnyt tähän mennessä eniten lintulajeja, ohittaen aiemmin kärkisijaa pitäneen Australian jo yhdeksällä lajilla. Viimeiset kaksi lisäystä edustavat palearktisia talvehtijoita: kalasääksi ja tiltaltti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti