Sateita on paljon harvemmassa, mutta niitä on edelleen. Eilen kävin katsomassa kolmea mahdollista taloa, joita tarjotaan vuokralle. Asuminen tapahtuu tosin sitten ilman ainuttakaan huonekalua kunnes rahtilaiva on tuonut tavarakuormani Džibutiin ja byrokratia antanut myöten sen toimittamiseksi maateitse edelleen Addikseen.
Suomalaisen kannalta onnellisesti kahvi on erottamaton osa etiopialaista kulttuuria ja lievittää 2,4 kilometrin korkeudessa elämisen väsyttävää vaikutusta. Kahvi on vahvaa ja erinomaista, onhan Etiopia kahvin alkuperämaa. Etiopialaiset kutsuvat kahvia nimellä buna, mutta me tunnemme sen nimellä, jolla arabikauppiaat sen aikoinaan eurooppalaisille välittivät. Arabiankielinen nimi qahwa perustunee eteläetiopialaisen Kaffan alueen nimeen, josta kahvi lienee alun perin kotoisin.
Täkäläinen kahviseremonia edellyttää aina vähintään kolmen kupin juomista, koska vähempi tuo uskomusten mukaan huonoa onnea. Joskus muinoin joku oli hukkunut jokeen juotuaan vain kaksi kuppia kahvia, minkä vuoksi asiasta tuli tabu. Kahviseremonian toteuttaa nainen ja miesten kuuluu istua tai lojua palveltavina sekä saada mahdollisimman paljon aikaa kulumaan. Asuinpaikassani kahviseremonia on käynnissä alakerran aulassa joka ilta. Kahvia keittävä rouva korosti kahvitarjoilun olevan ilmaista, mutta parin päivän päästä hän nurisi hieman siitä, että olin pitänyt kahvistansa, mutten ollut antanut mitään lahjaa. Lahja tarkoittaa rahaa.
Kuten niin monessa eteläisessä maailmankolkassa, Etiopiassakin kaikkialla vetelehtii toimettomia tai lähes toimettomia nuoria miehiä, oltiinpa kaupunkien keskeisillä alueilla tai kaukana maaseudulla. Miehiä vetelehtii tekemättä mitään, juomassa kahvia tai juoruamassa. Samalla naiset raatavat raskaassa työssä, usein lapsetkin. Naisten näkee kantavan uskomattomia tavarakuormia koreissa päidensä päällä.
Tämän työnjaollisen instituution merkitys valkeni hieman paremmin eräässä kaupungin luoteispuolisessa kylässä, kun pellon laidalla keskellä ei-mitään lojunut nuorimies yritti kinuta minulta kuulakärkikynää, mistä kieltäydyin koska olin jo sinä päivänä antanut Liettuan parlamentin nimeä kantaneen varakynäni pikkulapselle, joka epäilemättä sen avulla kouluttautuu ja jonain päivänä kehittää maataan. Nuorenmiehen piti sitten osoittaa tärkeyttään muilla tavoin ja niinpä hän kääntyi pellolle päin ja alkoi huutaa autoritäärisiä ohjeita siellä kyykyssä raatavalle nuorelle naiselle, joka oli tietysti hänen vaimonsa. Niin, täytyyhän jonkun hoitaa työnjohtoakin.
Ei tarvitse mennä Addis Abebaa kauemmas, kun löytää Etiopiassa endeemisen helttaiibiksen yleisenä erilaisilta viheralueilta, yleensä käyskentelemässä pieninä ryhminä oman lajin kesken tai yhdessä kahden muun yleisen iibislajin, pyhäiibiksen ja hadadaiibiksen kanssa. Helttaiibis pitää mainita tässä yhteydessä siksi, että sen ääni - käsittämätön kovaääninen ja kumea raakkuminen - on lähestulkoon osa kaupunkikuvaa ja Addiksen laitamien tunnelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti