maanantai 29. syyskuuta 2008

Gefersa

Asioista perillä olevat lähteet suosittelivat minulle aamupäiväretkeä Gefersan tekojärvelle, joka sijaitsee Addiksesta 18 kilometrin päässä. Toteutin aikeen vihdoin sunnuntaina kotiuduttuani takaisin tilapäiseen hotellimajoitukseeni Etiopian pääkaupunkiin. Addiksen ongelma on, että ilman yksityisautoa on vaikea liikkua mihinkään ja joutuu turvautumaan takseihin, jotka ovat likaisia venäläisiä romuja, joista saa kirppuja ja varmaan muitakin syöpäläisiä.

Lisäksi taksikuskien kanssa täytyy joka kerran tinkiä ja riidellä hinnasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä kuten alati kohoavista elintarvikkeiden ja polttoaineiden hinnoista ja nälkää näkevistä lapsista. On melkein mahdotonta yrittää saada taksikuski ymmärtämään, että valkoinen mies haluaa matkustaa johonkin kaupungin ulkopuolelle pysähtyäkseen keskellä ei-mitään ja viettääkseen tuntikausia samoillen jonkin suon tai järven reunamilla, rantaniityillä ja eukalyptusmetsiköissä.

Paikallisen käsityksen mukaan luonnossa ei voi vapaaehtoisesti kävellä, jos asfaltilla, ihmisvilinällä ja roskilla täytetty vaihtoehtokin on käytettävissä, koska luonnossa elää käärmeitä, skorpioneja ja muita vaarallisia asioita, joiden olemassaolon teoreettinen mahdollisuus tuntuu häiritsevän paikallista mieltä enemmän kuin kirput takseissa, malariasääsket hotellihuoneissa ja housunpuntteja rähmivät kerjäläiset kadunvarsilla. Hyvä niin, sillä saapahan luonnossa liikkua miltei kokonaan rauhassa, ellei joudu lapsilauman tähtäimeen. Addiksessa lapset vaatisivat sumeilematta rahaa. Maaseudulla ollaan hienovaraisempia ja pyydetään vain kyniä tai saada katsoa kiikareiden läpi. Jälkimmäinen pyyntö on yleensä ympäristökasvatuksellisesta näkökulmasta hyvä asia, koska tekee aivan eri vaikutuksen nähdä uivia pisteitä vedessä tai katsella optiikan läpi afrikankääpiösorsaa tai kuningaskalastajaa koko väriloistossaan.

Gefersaan johtavan maantie numero viiden varren kylät ovat pääosin oromokansan asuttamaa. Oromot tunnettiin 30-luvun kirjoissa nimellä gallat. Kommunistiregiimin aikana oromon kielen puhuminen oli kielletty, mutta nyt tämän Etiopian suurimman kansan kieli ja kulttuuri ovat kokeneet rehabilitaation. Oromoa kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin ja siinä on paljon tuplavokaaleja kuten somalissa, mutta siinä ei ole lainkaan yhtä paljon suoria arabialaisia lainasanoja kuin somalissa. Oromoja on sekä muslimeja että kristittyjä ja kristityt jakautuvat edelleen protestantteihin ja ortodokseihin - olisiko katolisiakin joukossa. Toisin kuin seemiläiseen kieliryhmään kuuluvat amharan ja tigren kielet, oromo ja somali kuuluvat kušiittiseen kieliryhmään, näin ainakin kieliopiltaan. Somalin sanastossa on kuitenkin niin paljon arabilainoja, että se hämärtää kielellistä yhteenkuuluvuutta.

Tähän yhteyteen on vielä mainittava Bahar Darin baarikadun yöelämästä se erityispiirre, että miesten vessassa ei ollut pelkästään naisia, jotka myivät itseään, vaan siellä oli myös lammas. Ihkaelävä sellainen.

Ei kommentteja: