sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Beirut

Beirutissa on kosteaa ja kuumaa. Vaikka täällä yrittäisi käydä niin usein kuin mahdollista, silti jokainen käynti on hektinen ja aina on uusia tulevia ja meneviä ihmisiä, jotka pitää tavata, ja jotka ovat tietysti tavattavissa ainoastaan yhtenä iltana. Torstai-iltana ohjelmassa oli poschia illallista (meribassia) ja paljon viiniä yhdellä Solidèren hintavista kattoterassibaareista. 

Perjantaina tapasin monia tutkijoita ja asiantuntijoita ja on masentavaa, kuinka kategorisen pessimistisiä kaikki asioista perillä olevat ovat Libanonin lähitulevaisuudesta. Hizbullahin strategia toimii niin hyvin, että sillä puolella ei ole tarvetta minkäänlaisiin myönnytyksiin. Jokainen asia, jonka maalis-8 voi riitauttaa pattitilanteeseen, päätyy heidän edukseen. Niinpä kaikki riitautetaan. Hallituksen muodostamisen jälkeen hallitusohjelma ja koko korkeimman sotilasjohdon ja virkamiehistön nimitykset. Vaikka maalis-14:llä on parlamenttienemmistö ja sen mukainen enemmistö myös uudessa hallituksessa, maalis-8 sanelee päätökset. Maalis-14 olisi halunnut hallitusohjelmaan maininnan, että maanpuolustuksesta, sodasta ja rauhasta päättää maan hallitus, mutta maalis-8:n mielestä nämä oikeudet kuuluvat "vastarinnalle". Tätä tietä jatkuu vielä pitkään. Parlamentti pysyy halvaantuneena, sillä maalis-8 on onnistuneesti ja kansainvälisellä hyväksynnällä sivuuttanut Libanonin lailliset ja demokraattiset instituutiot päätöksenteosta. Paljon puhutaan tulevista vuoden 2009 vaaleista, jotka sitten muka korjaisivat tilanteen, mutta tätä on syytä epäillä, sillä maalis-8:n saneluvalta ulottuu myös vaalilain ja vaalien pelisääntöjen muodostamiseen. Hizbullahin ase on jatkuvasti Libanonin valtion ohimolla. Aina kun maalis-8:n tahto ei toteudu, väkivalta puhkeaa jossain päin Libanonia ja mikäli aseeton maalis-14 haluaa välttää ajautumisen sisällissotaan, sen on annettava yksipuolisesti periksi. Kunnes mitään periksi annettavaa ei enää ole. 

Libanonin monimutkainen järjestelmä on perustunut ryhmien väliselle tasapainolle. Tasapainoa ei enää ole, sillä toukokuun alun offensiivi teki kaikille selväksi, etta maalis-8 on saavuttanut Iranin ja Syyrian avulla aseellisen ylivoiman ja on valmis sitä myös käyttämään toisia libanonilaisia vastaan. Kun instituutiot halvautetaan, valta on sillä, jolla on aseet. Maalis-14:n tukijamaat ovat pyrkineet päinvastoin riisumaan maalis-14:n aseista ja panostaneet kaikkeen muuhun. Jos yhdellä on rahaa ja toisella ase, kuvitellaan, että ensimmäinen voi rahoillaan lahjoa toisen luopumaan aseestaan. Todellisuudessa se, jolla on ase, voi ottaa rahat toiselta ja pitää myös aseen. 

Lauantaina menimme ylös Brummanaan libanonilaisen kansalaisjärjestön järjestämään koulutustilaisuuteen. Tämä on ihailtava maa siinä suhteessa, että innostus ei nuorilta sukupolvilta tunnu loppuvan edes kaiken poliittisen turhautumisen keskellä. Suuri osa koulutetuista nuorista tietysti lähtee maasta ja suuri osa kouluttamattomista ostaa aseen, mutta silti maasta löytyy jokaiseen seminaariin ja koulutustilaisuuteen kymmenittäin kaikkia uskontokuntia edustavia aktiivisia ja innostuneita fiksuja nuoria, jotka uskovat kansalaisyhteiskuntaan, vapauteen ja demokratiaan, ja pystyvät yhteistyöhön keskenään ja panevat aikaansa tähän, vaikkei kukaan maksaisi palkkaa tai edes kulukorvauksia. Suomessa sellaista ei näkisi. 

Kesä on Beirutissa vilkas. Nuoret ihmiset yrittävät kaiken poliittisen riehunnan keskellä keskittyä kahviloihin, baareihin, bileisiin, klubeihin, konsertteihin, uimarantoihin, vaellusretkiin ja ties mihin kaikkeen mitä ihmeellisesti näin pienestä maasta löytyy, ja kaikki päivämatkan päässä missä hyvänsä Libanonissa pitääkään tukikohtaansa. Vielä ei ole palattu siihen tilanteeseen, että tietyt rannat tai ravintolat tai tietyt kaupunginosat olisivat sallittuja vain tietylle uskontokunnalle.

torstai 24. heinäkuuta 2008

Damaskos

Kuumuus Damaskoksessa hellittää vasta iltaisin. Eilen töiden jälkeen pelasin jälleen Café Rawdassa tawilaa kahta kurdia vastaan ja join mustaa kahvia. Kävimme paikallisen dokumentaristin luona. Olimme eukalyptusten alla Lina Chamamianin ja eteläafrikkalaisen naisartistin konsertissa vanhankaupungin linnakkeessa. Yö jatkui baarissa Bab Sharqin lähellä. Damaskos on arabimaailman kulttuuripääkaupunki 2008 ja nyt vuoden loppupuoliskolla vanhakaupunki alkaa olla saatu hyvään kuntoon, kun vuoden alussa tilanne oli aivan päinvastainen - kadut auki ja talot remontissa samaisen kulttuuripääkaupunkihankkeen vuoksi. Joka päivä on konsertteja ja muuta kulttuuriohjelmaa.

Viime viikonloppuna beirutilainen ystäväni (habibi) oli pitkästä aikaa käymässä Damaskoksessa ja jotenkin se muutti kaupungin kasvoja silmissäni koska vanha tiimi oli taas koossa. Löysin taas uutta iloa vanhoista tutuista paikoista ja mieleni palautui yhteiseen vuoteemme Beirutissa, jolloin jokainen päivä oli jonkinlaista superelämää, kuin elokuvasta. Olen jo pitkään ollut surullinen, koska lähtö Lähi-idästä häämöttää niin lähellä, ja menen paikkaan, jossa en ole koskaan elämässäni käynyt, ja jossa en tunne ketään tai mitään. Joskus maailmanaikaan se olisi tuntunut jännittävältä, mutta nyt aika ja energia eivät millään tahdo riittää edes orientoitumaan koko ajatukseen. Samaan aikaan kaikki muuttuu täällä ja niin monet ystävistäni ovat lähdössä pois, yksi Lontooseen, yksi Istanbuliin ja niin edelleen. Moni jo lähti. Kuin viimeisenä niittinä Bab Tuman läheinen musiikkikauppa Ashtar sulki ovensa hiljattain. Kun käyn täällä joskus tulevaisuudessa turistina, ovatko Damaskos ja Beirut enää samat, joissa asuin...?

Kolmen Lähi-idässä eletyn vuoden jälkeen olen saavuttanut tunteen, että olen asiantuntija ja ymmärrän, mitä täällä tapahtuu, ja kuinka ihmiset ajattelevat. Olen oppinut kieltä ja yksityiselämäni on vähitellen irtautunut muista maailmankolkista juurtuakseen tänne. Tunnen ihmisiä kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla Syyriassa ja Libanonissa ja olen käynyt kaikissa näiden maiden kaupungeissa ja maakunnissa. Nyt kun viimein tunnen olevani todella pätevä tehtäviini, on lähdettävä ja unohdettava kaikki ja yritettävä päästä perille jostain, mistä ei ole mitään etukäteistä kokemusta. Kaikki täällä hankittu kielitaitoa myöten valuu hukkaan, ainakin useaksi vuodeksi eteenpäin. Tämä kaikki tuntuu suurelta tuhlaukselta - sekä rahalliselta että inhimilliseltä - ja siitä on vaikea löytää mieltä. Toisaalta jos tästä haluaa löytää jotain hyvää, palaan taas noviisien kastiin enkä enää väsy siitä, että pitää selittää kerta toisensa jälkeen hienovaraisesti ja joskus päähän takoen samoja perusasioita tänne virtaaville uusille tulokkaille, jotka saapuvat ennakkoluuloineen ja stereotypioineen, nähden kaiken mitä omituisimpien linssien läpi.

Tänään töiden jälkeen ajan taas Beirutiin viikonlopuksi, ensin töihin, sitten rentoutumaan.

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Damaskos / Beirut

Asunnossani on iltaisin pimeää, koska torstaina varttia ennen vieraiden saapumista puolet asunnon sähkölaitteista ja -pistokkeista lakkasi toimimasta, ja vieläpä erittäin valikoivasti: keittiön valot, mikroaaltouuni ja vedenkeitin, kirjasto, olohuoneiden ja ruokasalin valot, keskimmäisen olohuoneen ilmastointi, makuuhuoneiden pistorasiat ja parvekkeen lyhdyt, mutta samaan aikaan eteisten valot, liesi, televisio, stereot ja osa pistorasioista ympäri asuntoa toimi, mahdollistaen pikaisen improvisoinnin ja tilapäislamppujen asettelun strategisiin kohtiin. Ilmeisesti bileiden valmistelun aikana oli liikaa, että samaan aikaan olivat päällä kaikki valot, ilmastointilaitteet ja keittiössä tehtiin ruokaa.

Maailmalla on meneillään vaihteeksi suuri Syyrian liehittely. Poliittiset murhat, terrorismin tukeminen ja salaperäiset ydinaseohjelmat ovat yhtäkkiä unohtuneet, kun Syyria käykin neuvotteluja Israelin kanssa - hurraa. Libanonissa kuitenkin uskotaan, että mikä tahansa diili Israelin ja Syyrian välillä on aina Libanonin turmioksi, kun taas Yhdysvaltain ja Iranin välinen liennytys voisi auttaa maata selviytymään.

Syyrian ja Libanonin presidentit sopivat Pariisissa, että ehkä joskus maiden välille saataisiin diplomaattisuhteet ja rajankäynti, mutta onhan näitä lupauksia ennenkin nähty. Syyrian ulkoministerin vierailua Beirutiin tervehtivät mielenosoittajat, jotka vaativat Syyrian vankiloissa ilman oikeudenkäyntiä olevien satojen libanonilaisten siviilien palauttamista. Armeija, joka on jättänyt puuttumatta Hizbullahin, Amalin, SSNP:n ja Ba'athin militioiden riehumiseen laillista hallitusta ja siviiliväestöä vastaan toukokuun alusta lähtien, päätti, että aseettomien mielenosoittajien kohdalla kantti kestäisi ja hajotti mielenosoituksen voimatoimin. Kansainväliset tiedotusvälineet ovat kuitenkin olleet kiinnostuneita lähinnä neljän militantin palauttamisesta Israelista. Hizbullah on tietysti ottanut kaiken kunnian itselleen vankien vaihtamisesta kahden israelilaissotilaan ruumiisiin ja vannonut tämän osoittavan, että aseellinen taistelu kannattaa. Sama viesti on viime aikoina välittynyt kaikesta muustakin alueella, eikä opetus ole varmasti jäänyt oppimatta ääriryhmiltä ja radikaaleilta hallituksilta.

Israelin tiedustelupalvelun päällikkö on jo ennustanut uutta yhteenottoa Hizbullahin ja Israelin välille täksi kesäksi. Ain al-Hilwan palestiinalaisleirissä islamistit ja palestiinalaishallinto ovat jatkaneet yhteenottoja toisiaan vastaan - sielläkin taistellaan siitä, kumpi leiri jatkossa kontrolloi Libanonin palestiinalaisia.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Fanar

Libanonissa juhlitaan pyhän Eliaksen päivää, mikä tarkoittaa hengenvaaraa. Lapset kaikkialla kristityillä alueilla ampuvat ilotulitteita ilmaan, katoille, parvekkeille, ikkunoihin, autoille ja toisiaan päin, ja näin on asianlaita myös ystäväni uudessa kotikylässä Fanarissa. He laittavat tykinjyskyjä autotielle ja juoksevat pakoon juuri ennen auton tuloa, niin että pommi räjähtäisi auton alla. He heittävät kiinanpommeja sisään ohi ajavien autojen avoimista ikkunoista - kannattaa käyttää mieluummin ilmastointia ja pitää auton ikkunat visusti kiinni. Tietysti he ammuskelevat raketeilla myös toisiaan.

Parvekkeellakaan ei voi istua, koska lapset heittelevät pommeja toisten ihmisten parvekkeille ja välillä ne räjähtävät ilmassa. Sitten kuuluu räjähdys ja rikkoutuvan ikkunalasin kilinää, jota seuraa 120 desibelin kiroiluryöppy joltain toiselta parvekkeelta ja kun Libanonissa ollaan, se on sellaista kieltä, ettei sitä voi kääntää (ei edes suomeksi). Syyriassa tai Jordaniassa ei kerta kaikkiaan voi käyttää monia sanoja, joita Libanonissa kuulee joka toisessa lauseessa. Ei edes liikenteessä.

Mutta auringon noustessa ja kullatessa rinteiden snubar-mäntyjen kyljet, koko Fanar on täysin autio. Ei lapsen lasta enää missään. Ilotulitteiden jäänteet ja palovauriot muistuttavat illan ja yön kestäneestä pommituksesta. Ajomatkalla Itä-Beirutin halki kaduilla oli ainoastaan aamuaskareisiinsa lähetettyjä filippiiniläisiä ja etiopialaisia sisäköitä ja noutoa odottelevia syyrialaisia rakennustyömiehiä. Libanonilaiset heräävät sunnuntaina iltapäivällä, sillä harva meni nukkumaan ennen aamuyötä.

Ilmeisesti juhlapäivästä johtuen libanonilaiset perheautoilijat olivat myös tukkineet vaihteeksi kokonaan Masnaan raja-aseman jo kahdeksalta aamulla. Tukkiminen tapahtuu siten, että jokainen kuvittelee olevansa niin erikoisasemassa, että hänen pitää päästä kiilaamaan jonojen ohi vastaantulevien kaistoilta, sillä seurauksella, että lopulta autoja on kaikkialla pitkin ja poikittain eikä kukaan pääse liikkumaan mihinkään suuntaan, torvet soivat ja kiroilu kantautuu kaikkialta. Taksit ovat vaarallisimpia, koska ne ovat jo niin kolhuilla, etteivät kuljettajat välitä lisäkolhuista, vaan kiilaavat ja puskevat surutta toisia autoja päin. Välillä syntyy nyrkkitappeluita. Sama meno vallitsee myös sisällä passintarkastustiskeillä, joissa ihmiset tappelevat tietään jonojen ohi, jokainen yrittäen ensin mennä sotilaiden, diplomaattien ym. erikoisjonoista seurauksella, että jokainen ihminen joutuu kulkemaan useamman jonon kautta, vaikka kaikki luukut on merkitty. Lisäksi jokainen kuvittelee olevansa niin tärkeä, että puolen tunnin suunsoitolla asia kyllä hoituu. Kun asiakas joutuu lopulta pettymään ja menemään oikeaan jonoon, kaikki muut ovat joutuneet odottamaan suunsoiton ajan. Ja tietysti ihmiset yrittävät heitellä seteleitä tiskin yli ja passiensa välissä varmoina siitä, että kaikki on kiinni vain siitä, että passintarkastajan bakshiish ei ole ollut riittävä.

Damaskos

Torstai-iltana pidin läksiäisbileet Damaskoksessa, vaikka varsinaisesti lähtöni Lähi-idästä tapahtuu vasta elokuun lopussa, mutta tässä välillä pitäisi vielä ehtiä pitämään toiset bileet Beirutissa. Etukäteen ilmoittautujia tuli Damaskoksenkin bileisiin eniten Libanonista, mutta tietysti suurin osa libanonilaisista ei sitten ilmaantunutkaan paikalle, kun taas syyrialaisia tuli lopulta paljon enemmän kuin keitä oli ilmoittautunut. Kulttuurieroja naapurimaiden välillä. Tarkoitus oli tyhjentää muuttoa varten varastoja, varsinkin viini- ja viinavarastoja. Ksaran viinejä menikin melkoisia määriä. Nostalgian nimissä korkattiin myös Ksaran erinomaista Troisième Millenairea. Jokin argentiinalainenkin pullo meni. Oluttäydennystä haettiin ennen bileitä Havaijilta - siis Hawai-nimisestä kaupasta - libanonilaista Almazaa, turkkilaista Efesiä ja tanskalaista Tuborgia. Viimeisinä aamuyöllä paikalla viipyivät kurdit.

Viikonloppu kului kerrankin verkkaisissa ja rauhallisissa merkeissä. Istuimme kahvilassa polttamassa vesipiippua, juomassa kahvia ja pelaamassa shakkia tuntikausia. Libanonilainen assistenttini on varsinainen shakkimestari - ainoan kerran tiedän hänen hävinneen Suomen-matkallaan, kun vastassa oli henkilö, joka kirjoittaa kirjaa shakin historiasta. Perjantai-iltana illallista Elissarissa ja olutta Bab Sharqin luona. Lauantaina oli biljardin ja tawilan (backgammonin) vuoro. Lauantai-iltana kävin vielä yhden yön verran Beirutissakin, mutta koska sunnuntai on Syyriassa työpäivä, piti ajaa sieltä aamuvarhain takaisin.

torstai 17. heinäkuuta 2008

Jordania

Maanantaista ja tiistaista suuri osa kului auton ratissa, jotta vieraani ehtisi nähdä lyhyessä ajassa mahdollisimman monta mielenkiintoista kohdetta Jordaniasta. Ensimmäisenä niistä oli luoteinen Jerash, jossa on suuri roomalaisaikainen raunioalue, sisältäen mm. pylvästeitä, temppelien raunioita, Hadrianuksen portin sekä kaksi hyvin säilynyttä amfiteatteria. Hippodromilla järjestetään turisteille roomalaisaikaisiksi sonnustautuneiden näyttelijöiden toimesta hevoskilpailu- ja gladiaattorinäytöksiä.

Varsin lähellä Jerashia on kaksi merkittävää luonnonsuojelualuetta, Ajlun ja Dibbin. Molemmissa on Jordanian maisemassa eksoottisia laajahkoja metsäalueita, Ajlunissa varsinkin tammimetsiä, mutta alueelta löytyy myös mäntymetsiä ja muun tyyppisiä havumetsiä. Alueella pesii levinneisyytensä etelärajoilla monia euraasialaisia metsälintuja, kuten sinitiaisia ja kuusitiaisia.

Jerashista matka jatkui Ammanin läntisten esikaupunkien kautta jyrkästi alas Jordanjoen laaksoon, maailman syvimpään paikkaan. Jordanjoen laakson Jordanian-puoleisesta osasta löytyy mm. Johannes Kastajan muinainen toimipiste. Uimarannat Jordaniassa sijoittuvat Kuolleenmeren pohjoispäähän. Suurin osa niistä kuuluu viiden tähden hotelleille, joten halpamatkailijan kannattaa hakeutua Ammanin kaupungin omistamalle yleiselle rannalle, jossa on pieni pääsymaksu (8 dinaaria), ja jossa käyvät paikalliset lapsiperheet ja nuoriso. Välillä siellä on allasbileitä ja muuta hauskaa.

Matkan varrella Kuolleeltamereltä Petraan kannattaa pysähtyä Karakin linnalle, ristiretkeläislinnalle, joka esiintyy tärkeässä roolissa elokuvassa Kingdom of Heaven ja sijaitsee vaikuttavan rotkon huipulla.

Jordanian tärkein luonnonsuojelualue löytyy myös matkan varrelta Kuolleeltamereltä Petraan. Se on Danan kansallispuisto, joka kattaa suuret alueet vaikuttavia kanjoneja, laaksoja ja vuoria. Danan kylästä löytyvät kansallispuiston tietokeskus ja pari majataloa. Omalta kannaltani erityisen kiinnostava seikka Danassa on aavikkopöllön esiintyminen yleisenä sekä Danan kylän että lähimmän vuoristoleirin yläpuolisilla jyrkänteillä. Voi aavikkopöllön löytää Petrastakin, mutta siellä on yleensä liian rauhatonta ja turisteja parveilee joka paikassa, jotta pöllö näyttäytyisi. Danan kylässäkin voi helposti nähdä arabianbulbuleja, rotkorakkeleita ja isopurppuramedestäjiä.

Petran unohtumaton raunioalue sijaitsee Wadi Musan pikkukaupungin kupeessa - hotellit ovat Wadi Musassa. Olen käynyt viimeisten kuuden vuoden aikana Petrassa niin monta kertaa ja niin monien vieraiden kanssa, että paikan lumous on jo alkanut hieman väljähtyä, etenkin kun joka käyntikerralla turistien ja joka paikassa parveilevien turismin lieveilmiöiden, kaupustelijoiden, aasi- ja kamelikyytien tarjoajien, aasien ja kamelien ulosteiden, turistien heittelemien roskien ja beduiinikitshin määrä on kasvanut eksponentiaalisesti eikä rajoitu enää muutamaan paikkaan vaan kojuja on jo kaikkialla tärkeimmillä rauniopaikoilla ja niille johtavilla poluilla.

Vielä vuonna 2002 ensivisiitilläni Petraan saattoi lähimmilläkin temppelijulkisivuseinämillä nähdä lyhytpyrstökorppien yhdyskuntia ja rotkorakkelit, rotkopunavarpuset, aavikkokiurut, mustapyrstöt, hupputaskut ja aavikkokertut parveilivat joka puolella. Silloin näin Petrassa keltapäähaukankin. Kaikki mainitut lajit kyllä löytyvät Petrasta edelleen ja muutama niistä varsin helposti jo siqin ja lähimpien raunioiden alueilta, mutta muuten varpuset ja palmukyyhkyt ovat tunkeutuneet kaikkialle ihmisten mukana ja aidot rotkolajit vetäytyneet suojaisempiin osiin.

Matkalla Petrasta Aqabaan kääntyy vasemmalle tie Wadi Rumiin, joka on toinen vaikuttava kanjonialue ja unohtumaton erityisesti maisemallisista syistä. Turismi on kasvanut sielläkin eksponentiaalisesti ja samalla viimeiset alueella sinnitelleet mustakotkat, korvakorppikotkat ja savannikotkat ovat kadonneet Jordanian faunasta.

Samalla kun virallinen Jordania avautuu avautumistaan, kehittäen demokratiaa ja vapauttaen yhteiskuntaa, islamistinen oppositioskene oirehtii hyvin huolestuttavaan suuntaan. Islamistien vahvoilla alueilla Saltissa ja Zarqassa länsimaisia naisia on kuulemma kivitetty ja olutta saa lähteä etsimään Ammanista, Aqabasta tai yliopistokaupunki Irbidistä. Wadi Musassa tuli hotellin sunnalainen portieeri esittelemään minulle ylpeänä nokialaiseensa tallentamaansa videota, jossa Iran ampuu sukellusveneistä ohjuksia taivaalle ja taustalla kuuluu Hizbullahin johtajan Hasan Nasrallahin pauhaus siitä, kuinka "jokainen käsi, joka yrittää kajota aseisiimme, tullaan hakkaamaan irti".

Ma'assir ash-Shuf

Sunnuntaina ajoin kylässä olevan vieraan kanssa Beirutista Shufvuorille, Durzistaniin, tavoitteena tutustua Shufin seetriseuran kaksipäiväiseen ekoturismiseminaariin. Eri puolilta Shufin aluetta kotoisin olevat oppaat, matkailuyrittäjät ja ympäristöjärjestöjen edustajat saivat koulutusta siihen, mitä turistit - varsinkin ulkomaiset - haluavat ja tarvitsevat, ja kuinka ajankäyttöä, hintoja ym. kannattaa suunnitella, jotta homma niin kutsutusti toimisi. Vaikuttavaa: tällaisesta vierailujen hallinnoinnin koulutuksesta olisi hyötyä muillekin kuin ekoturismin parissa toimiville.

Kävimme myös tutustumassa Ma'assir ash-Shufin seetrimetsiin, jotka ovat pienempiä kuin läheiset Baruqin metsät - Libanonin suurin yhtenäinen seetrimetsäalue - mutta sisältävät Libanonin vanhimmat tunnetut puut, jopa yli 3000 vuotta vanhoja seetrejä. Shufin luonnonsuojelualue on Libanonin suurin ja siihen linkittyvät myös Aammiqin suot alhaalla Bekaan laaksossa. Matkalla Shufvuorilta alas Aammiqin suuntaan on Kefrayan, Musarin ja Kouromin viinitilat ja niityllä käyskenteli jossain viime sodista rikki ammuttujen sähkölinjojen joukossa lauma kuusipeuroja - ilmeisesti jokin jälleenistutushanke.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Jeita

Viime viikot ovat menneet suuressa kiireessä vuoroin Damaskoksessa, vuoroin Beirutissa. Eilen saatiin Libanoniin vihdoin uusi hallitus pitkän riitelyn jälkeen. Viime viikkojen ajan myös taistelut Tripolissa ovat jatkuneet, ajoittain rajuina, sunnien ja alawiittien välillä. Väliin on tapeltu verissä päin myös Keski-Bekaassa ja joissain Länsi-Beirutin osissa. Kaikesta tästä huolimatta uusi kuuma kesä on tullut Beirutiin ja turistitkin palanneet. Gemmayzén ja Hamran kaduilla risteilee urheiluautoja, jotka on rekisteröity Saudi-Arabiaan, Kuwaitiin, Arabiemiraatteihin, Jordaniaan, Qatariin - jopa Saksaan ja Ranskaan. Maailmankuuluja pop-artisteja odotetaan taas tänä kesänä esiintymään Beirutiin.

Uudessa hallituksessa länsimielinen maalis-14-liittouma sai torjuntavoiton siinä, että sisäministeriksi nimitettiin sitoutumaton vaalilakiasiantuntija ja puolustusministerinä jatkaa edellishallituksen puolustusministeri. Myös valtionvarainministeriö ja oikeusministeriö pysyvät maalis-14:n hallinnassa. Ulkoministerinä jatkaa syyrialais- ja iranilaismielisen maalis-8:n edustaja. Tappiona maalis-14:lle luettakoon se, että telekommunikaatioministeriö siirtyi nyt maalis-14:n druuseilta maalis-8:n kristityille liittolaisille aounisteille. Toivottavasti tämä ei merkitse muutoksia puhelinlinjojen kuunteluun ja siihen, mille sivustoille netin kautta jatkossa pääsee vapaasti...

Tänään järjesti libanonilainen nuorisojärjestö ja maan suurimman päivälehden an-Naharin nuortenliite Nahar ash-Shabab suuren nuortenkonferenssin Jounién itäpuolisessa Jeitassa. Paikalla oli myös poliitikkoja kuulemassa nuorten hankalia kysymyksiä ja yrittämässä vastata niihin - mukana myös tuore sisäministeri.

Jeita on kuuluisa tippukiviluolistaan, jotka kuulemma ovat maailman toiseksi suurimmat. Olivatkin hyvin vaikuttavia! Luolastoista vain kolmannes löydetyistä on avoinna yleisölle, mutta niihinkin osiin mahtuu valtavia holveja ja maanalainen joki, joka virtaa ulos luolista Koirajokena, Nahr al-Kalbinä (antiikin Lykosjoki), jonka rotko viettää Jounién eteläpuolelta Välimereen. Nahr al-Kalbin laakso on vehreä ja kasvaa muun muassa lehtimetsää.

tiistai 1. heinäkuuta 2008

Damaskos

Sunnuntaina olimme barbequejuhlissa Reshmayassa suomalaisen toimittajan Libanonista löytämän aviomiehen perheen vieraina. Pari tapasi toisensa kesän 2006 sodan aikana, ehti asua sittemmin Suomessa, reppumatkailla pitkin Eurooppaa (heillä on oma blogi) ja tulleet näemmä hekin lopulta takaisin Libanoniin.

Eräs suomalainen professori on vierailulla Lähi-idässä ja vein hänet joka maanantai-ilta damaskoslaisen Firdus Tower -hotellin kellaribaarissa järjestettävään runoilijoiden iltaan, jossa paikallinen intelligentsia kokoontuu kuulemaan toistensa runoja - toisinaan myös kuolleiden suuruuksien - ja juomaan punaviiniä, arrakkia ja Barada-olutta, josta voi todeta, että jokainen pullo on sisällöltään yksilöllinen. Tällä kertaa nähtiin ihmeellisiä asioita, kuten 13-vuotias lapsinero, joka esitti kuuluisia poikkeuksellisen vaikeasti äännettäviä runoja, ja myöhemmin yöllä Perussa kirjoittamansa rakkausrunon espanjaksi esittänyt suomalaisprofessori.

Kesäkuuma on alkanut, lämpötilat kapuavat päivittäin 40 asteeseen ja yli. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sisätiloissa on alkanut liikuskella yksittäisiä torakoita ja pian saa varmaan tehdä tuttavuutta joka kesä kerran pari iskevän vatsataudin kanssa.